Jälkeä pupuhäiriöillä

Viimeksi, kun Bambi teki jäljen (noin kaksi viikkoa sitten), sattui sellainen tapaus, jossa ohjaajalla alkoi nuppa kiristää. Satuin näet näkemään, että rusakko loikki tielle juuri sieltä, minne jäljen polkija oli juuri lähtenyt Bambille tekemään jälkeä.

Ja sattui niin, että puolessa välissä jälkeä (jonne olimme tällä kertaa lähteneet Bambin kanssa kahdestaan) huomasin, että Bambi vaihtoi jäljen. Ero oli ihan selkeä, jälki olisi mennyt suoraan ja Bambi veti eteenpäin tosi hyvin, kunnes yhtäkkiä se pysähtyi ja alkoi hyvin innoissaan, mutta varoen nuuskutella jäljen poikki kulkevaa jälkeä. Arvasin, että kyseessä oli tuore rusakon jälki. Bambi nuuskutteli tuota jonkin aikaa, jonka jälkeen sanoin että nyt riittää, että jälki piti olla. Bambi poimi vielä jäljen, nosti heti kohta kepin, mutta sen jälkeen se palasi nuuskuttelemaan rusakon jälkiä ja maistelemaan ihania tuoreita papanoita.

Tuolla kerralla Bambi ei enää jatkanut jälkeä. Yritin aikani, mutta käskyt "jälki, missä jälki, etsi jälki" eivät aiheuttaneet mitään. Päin vastoin, fiilis lässähti, ohjaajalla alkoi kiristämään ja vein Bambin autoon, enkä puhunut sille mitään koko iltana.

Eilen sitten Veeran kanssa metsään, teemana metsästä tielle meno, tietä pitkin hetki ja takaisin metsään. Jälki oli n. 350m pitkä, arvioisin ja siinä oli 4 keppiä. Jana oli n. 15m. 

Bambi eteni janalle tosi hyvin ja reippaasti suoraan, mutta otti takajäljen vasempaan. (Varmaan viimeiset 5 janaa on menneet vasempaan, joten tämän melkein osasin arvata, näitä pitää treenata erikseen). Vauhtia oli aika kovin ja ensimmäinen keppi jäi. Heti kohta tiepähkinä, jonka Bambi selvitti hetken pulmaa ratkottuaan oikein hyvin. Sitten metsässä oli kreppi ja Bambi pysähtyi ja katsoi minua. Olin tyhmä kun en palkannut! Se oli tietenkin pudonnut Veeralta, joka oli juuri kaivanut kepin taskusta. Kreppiä B vain ihmetteli ja kun en sanonut mitään, jatkoi matkaa ja heti kohta nosti kepin iloisesti. Sitten tasaista menoa, kulmaa ja sellaista. Hyvin meni. Kunnes - tunsin taas, että nyt tässä tuli jotain outoa! Ja kyllä. Kohta tajusin, että nyt ollaan taas jäniksen jäljillä. Menin lähemmäs ja näin kiiltäviä jäniksen papanoita, joita Bambi alkoi maiskutella innokkaasti. Sanoin "jätä", mutten mitään muuta. Hetken mietittyään Bambi alkoi etsiä uudelleen jälkeä ja nostikin sen melko pian juuri siitä, missä tunsin liinan päässä herpaantuneen työskentelyn. Melkein olin jo iloinen, kun kohta TAAS sama juttu. Usko meinasi loppua, että eikö tästä päästä ikinä... Mutta sanoin taas "jätä" ja Bambi kiltisti palasi etsimään jälkeä. Kohta nousikin keppi ja viimeinenkin sieltä löytyi. Tai oliko jompi kumpi siinä jänishäiriön välissä? En enää muista. Mutta pääasia oli, että Bambi palasi takaisin jäljestämään ja saatiin siis erinomainen treeni jänishäiriöhin. Lisäksi opin, että Bambille ei toimi käskyttäminen "jälkijälkijälkijälki", vaan se "jätä" riittää kertomaan, että tuohon me ei täällä kosketa ja sen jälkeen koira saa itse valita tekevänsä oikein. 

Että aika hyvä treeni oli se!