Paukkutreenit x 2
Viikko sitten sain Hertan pyssyn päähän ennen lenkkiä ja tällä kertaa ammuttiinkin sitten selvästi lähempää. Puhtaasti siitä syystä, etten päässyt metsään pidemmälle ryteikön takia..
No, tällä kertaa B olikin vähän erilainen, kun lähdettiin ampumaan. Näytettiin sille pyssyä, jotta se tiesi mitä on tulossa. Sehän ei pelkää pyssyä, tarkoitus on vain opettaa sille, että selvästi kerrotaan mitä on tulossa.
Bambi oli vähän sellainen huolestuneemman oloinen, mutta kun hetki tuli, se varovasti kosketti kuononpäällä keppiä. Selvästi hieman varovaisemmin, mutta lupa tuli ja laukaus myös. Tälläkin kertaa palkkasin sen, että se koskettaa keppiä. Käytännössä siis palkka tulee samaan aikaan kuin laukaus ja Bambi kyllä reagoi siihen, mutta jatkaa ahneesti syömistään.
Tällä kertaa väli oli vain n. 50m, joten ääni kuului melko kovasti. Olimme kuitenkin pienen kumpareen takana, joten ääni ei ollut liian kova. Autolle palatessamme Bambi oli vielä hieman jännittynyt, mutta palautui melko nopeasti.
Jännityksellä jäin odottamaan, kuinka se reagoi seuraavaan kertaan. Koska palaute siitä, onko treeni ollut liian vaikea, näkyy näissä harjoituksissa vasta seuraavalla kerralla. Päätin etukäteen, että on ihan ok, jos Bambi ei seuraavalla kerralla anna lupaa laukaukselle.
6pv tauko ja sain Veeran mukaan ampumaan. Bambi tiesi kyllä taas heti, mitä ollaan menossa tekemään. Se tuli mukaani todella varoen normaalin iloisen säntäämisen sijaan. Otin tällä kertaa taas pidemmän matkan, noin 100m. Kun pysähdyin ja aloin valmistautua, Bambi meni maahan. Vähän samaan tapaan, kuin tehdessämme niitä laukaustreenejä silloin namiruudussa. Minulle tuli mieleen, että se ikäänkuin valmistautui ampumiseen, vaikka vähän pelkäsikin. Sanoin Veeralle hand´s freehen, että tällä kertaa ei ehkä tule lupaa.. Mutta kun otin kosketuskepin esiin, Bambi tuli samantien tökkäämään sitä kuonolla, jopa niin nopeasti että kerkestin hätääntyneenä sanoa kaksi kertaa peräkkäin ampumisvihjeen "ääni", ennenkuin tajusin palkata koiran. Tälläkin kertaa laukaus tuli samaan aikaan sen kanssa, kun Bambi söi ahneesti kissanruokaa. Se vavahti laukauksen kuullessaan, mutta söi innokkaasti ja juoksi iloisena takaisin autolle. Tällä kertaa Bambille ei jäänyt mitään pelkoilua ampumisen jälkeen vaan se oli täysin normaali.
Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten tämä tästä etenee. Hirven mehtuu kausi alkoi juuri hoodeillamme, joten paukkuja on tiedossa myös kotipihan lähistöllä. Jostain syystä kuitenkaan nuo haulikon paukut eivät tunnu aiheuttavan minkäänlaisia reaktioita.
No, tällä kertaa B olikin vähän erilainen, kun lähdettiin ampumaan. Näytettiin sille pyssyä, jotta se tiesi mitä on tulossa. Sehän ei pelkää pyssyä, tarkoitus on vain opettaa sille, että selvästi kerrotaan mitä on tulossa.
Bambi oli vähän sellainen huolestuneemman oloinen, mutta kun hetki tuli, se varovasti kosketti kuononpäällä keppiä. Selvästi hieman varovaisemmin, mutta lupa tuli ja laukaus myös. Tälläkin kertaa palkkasin sen, että se koskettaa keppiä. Käytännössä siis palkka tulee samaan aikaan kuin laukaus ja Bambi kyllä reagoi siihen, mutta jatkaa ahneesti syömistään.
Tällä kertaa väli oli vain n. 50m, joten ääni kuului melko kovasti. Olimme kuitenkin pienen kumpareen takana, joten ääni ei ollut liian kova. Autolle palatessamme Bambi oli vielä hieman jännittynyt, mutta palautui melko nopeasti.
Jännityksellä jäin odottamaan, kuinka se reagoi seuraavaan kertaan. Koska palaute siitä, onko treeni ollut liian vaikea, näkyy näissä harjoituksissa vasta seuraavalla kerralla. Päätin etukäteen, että on ihan ok, jos Bambi ei seuraavalla kerralla anna lupaa laukaukselle.
6pv tauko ja sain Veeran mukaan ampumaan. Bambi tiesi kyllä taas heti, mitä ollaan menossa tekemään. Se tuli mukaani todella varoen normaalin iloisen säntäämisen sijaan. Otin tällä kertaa taas pidemmän matkan, noin 100m. Kun pysähdyin ja aloin valmistautua, Bambi meni maahan. Vähän samaan tapaan, kuin tehdessämme niitä laukaustreenejä silloin namiruudussa. Minulle tuli mieleen, että se ikäänkuin valmistautui ampumiseen, vaikka vähän pelkäsikin. Sanoin Veeralle hand´s freehen, että tällä kertaa ei ehkä tule lupaa.. Mutta kun otin kosketuskepin esiin, Bambi tuli samantien tökkäämään sitä kuonolla, jopa niin nopeasti että kerkestin hätääntyneenä sanoa kaksi kertaa peräkkäin ampumisvihjeen "ääni", ennenkuin tajusin palkata koiran. Tälläkin kertaa laukaus tuli samaan aikaan sen kanssa, kun Bambi söi ahneesti kissanruokaa. Se vavahti laukauksen kuullessaan, mutta söi innokkaasti ja juoksi iloisena takaisin autolle. Tällä kertaa Bambille ei jäänyt mitään pelkoilua ampumisen jälkeen vaan se oli täysin normaali.
Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten tämä tästä etenee. Hirven mehtuu kausi alkoi juuri hoodeillamme, joten paukkuja on tiedossa myös kotipihan lähistöllä. Jostain syystä kuitenkaan nuo haulikon paukut eivät tunnu aiheuttavan minkäänlaisia reaktioita.
Kommentit
Lähetä kommentti