Koehaaveita ja paukku nro 9
Aloin mielessäni jo hieman miettimään, josko uskaltaisimme mennä VOI kokeisiin. Paljon on tekemistä, eikä mikään ole sellaista kympin varmaa, mutta VOI-luokka voisikin olla sellainen "jos vain ykkösellä pääsisi" ja siitä sitten kohti EVL:ää. Toki EVL:n on tekemistä, eteenmenot on ihan vaiheessa ja samoin luoksetulon stopit.
Suunnittelen Bambin strerkkausta ja nyt mietinkin ajankohtaa asialle. Joulukuussa olisi houkuttelevasti kokeet Kuopion Ponderalla "omalla hallilla", johon olisi kiva mennä. Mutta joulukuussa olisi myös luultavasti töissä väljempää, jolloin vapaapäivien pitäminen sterkkauksen jälkeen olisi todennäköisesti paremmin järjestettävissä.
Kiirehän kokeisiin ei ole ja varsinkin koemaisia treenejä pitäisi tehdä paljon enemmän. Aika ajoin treenit menee kuitenkin niin kivasti, että olisi vaan siistiä kisata. Tänään omatoimitreenissä varsinkin Bambi oli niin älyttömän kiva. Että meillä olikin lystiä! Ohjatun oikea oli vaikea tänään, mutta ihanaa seuraamista, hienot jäävät ja mieletön tunnari. Tunnarissa on ollut paljon epävarmuuksia viime aikoina, kun on tehty vaikeita, joissa joutuu esim. kaatamaan jotain saadakseen oikean. Tänään tein sen tooosi pitkältä matkalta ja se meni kyllä upeasti. Luoksetulossa se taas törmää, mutta muistuteltuani asiaa tänään lapulla, Bambi korjasi hienosti.
Paukku (laskujeni mukaan yhdeksäs) meni tosi hienosti. Olli jäi pihaan ampumaan, kerroin taas Bambille mitä tehdään. Se tuli perässäni kiltisti ja varovaisesti ampumispaikkaan. Kulki sen matkan ihan takanani hyvin varovasti, piti tarkistaa useaan otteeseen, että onko se edes mukana. Mutta kun pysähdyin ja valmistauduin, Bambi alkoi tarjoamaan temppuja! Siis TARJOAMAAN! Sen sijaan, että se olisi viime kertojen kaltaisesti mennyt puskaan tai maahan, se tarjosi pupu-temppua ja peruutusta. Odotti vain, koska pääsee laittamaan kuonon kiinni keppiin. Palkkasin taas kuonokosketuksen ja tällä kertaa Bambi ei reagoinut kropallaankaan mitenkään paukkuun. Ensi kerralla voin ottaa taas vähän lähempää. Melko hitaastihan minä tuota matkaa olen kasvattanut, mutta parempi niin. Tällä kertaa oli taas ehkä se 100m, ei tuullut ja paikka oli melko tasainen joten epäilin että ääni olisi kuulunut kovempaakin. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän! En vielä ihan usko, että se kantaa kokeisiin asti, mutta olen utelias näkemään, mihin asti päästään.
Suunnittelen Bambin strerkkausta ja nyt mietinkin ajankohtaa asialle. Joulukuussa olisi houkuttelevasti kokeet Kuopion Ponderalla "omalla hallilla", johon olisi kiva mennä. Mutta joulukuussa olisi myös luultavasti töissä väljempää, jolloin vapaapäivien pitäminen sterkkauksen jälkeen olisi todennäköisesti paremmin järjestettävissä.
Kiirehän kokeisiin ei ole ja varsinkin koemaisia treenejä pitäisi tehdä paljon enemmän. Aika ajoin treenit menee kuitenkin niin kivasti, että olisi vaan siistiä kisata. Tänään omatoimitreenissä varsinkin Bambi oli niin älyttömän kiva. Että meillä olikin lystiä! Ohjatun oikea oli vaikea tänään, mutta ihanaa seuraamista, hienot jäävät ja mieletön tunnari. Tunnarissa on ollut paljon epävarmuuksia viime aikoina, kun on tehty vaikeita, joissa joutuu esim. kaatamaan jotain saadakseen oikean. Tänään tein sen tooosi pitkältä matkalta ja se meni kyllä upeasti. Luoksetulossa se taas törmää, mutta muistuteltuani asiaa tänään lapulla, Bambi korjasi hienosti.
Paukku (laskujeni mukaan yhdeksäs) meni tosi hienosti. Olli jäi pihaan ampumaan, kerroin taas Bambille mitä tehdään. Se tuli perässäni kiltisti ja varovaisesti ampumispaikkaan. Kulki sen matkan ihan takanani hyvin varovasti, piti tarkistaa useaan otteeseen, että onko se edes mukana. Mutta kun pysähdyin ja valmistauduin, Bambi alkoi tarjoamaan temppuja! Siis TARJOAMAAN! Sen sijaan, että se olisi viime kertojen kaltaisesti mennyt puskaan tai maahan, se tarjosi pupu-temppua ja peruutusta. Odotti vain, koska pääsee laittamaan kuonon kiinni keppiin. Palkkasin taas kuonokosketuksen ja tällä kertaa Bambi ei reagoinut kropallaankaan mitenkään paukkuun. Ensi kerralla voin ottaa taas vähän lähempää. Melko hitaastihan minä tuota matkaa olen kasvattanut, mutta parempi niin. Tällä kertaa oli taas ehkä se 100m, ei tuullut ja paikka oli melko tasainen joten epäilin että ääni olisi kuulunut kovempaakin. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän! En vielä ihan usko, että se kantaa kokeisiin asti, mutta olen utelias näkemään, mihin asti päästään.
Kommentit
Lähetä kommentti