Niin pitkä treenattavien asioiden lista!
Jos vielä pari kk sitten haaveilin voittajaluokan tokokokeista tämän vuoden puolella niin nyt sen voi kyllä unohtaa!
Treenattavien asioiden lista on todella pitkä. Mistä aloittaisin? Vaikkapa luoksetulosta. Pysähtymiset ovat Bambille vaikeita, koska se tykkäisi olla minun lähellä. Olen päättänyt käyttää käsimerkkiä stopissa, mutta edelleen treeneissä on pakko käyttää usein kaksoiskäskyä, varsinkin jos matka on yhtään kauempana. Minusta lähellä stopit ja maahanmenot toimii kyllä haluamallani tekniikalla.
Myös maahanmeno kaukana on vaikeaa. Bambi mielellään tulisi vielä pari metriä, ennenkuin menisi maahan. Eli esim. kiertonoudossa se juuri ja juuri ehtisi jarruttaa kapuoloiden kohdalle. Pahimmillaan tulisi yli. Tietysti positiivistä, että se sentään menee maahan!
Pirjo keksi meille sellaisen treenin, jossa voin vahvistaa minusta kaukana tapahtuvia asioita. Samalla treenataan eteenmenon siirtymisiä. Siinä Bambi siirtyy pallilta toiselle Siirry-käskyllä. Laitan siis samaan linjaan kolme pallia ja jätän Bambin yhden päälle, siirryn toisen kohdalle ja pyydän siirtymän omalle kohdalleni olevalle pallille vaakasuunnassa. Tämä on älyttömän hyvä treeni, koska tässä on paljon odottelua (kärsivällisyyttä), minusta kaukana työskentelyä (vahvistaa omaa ongelmanratkaisua ilman että olen auttamassa) ja lisäksi tulee eteenmenon siirtymiset.
Pirjo muistutti minua jälleen myös siitä, että en saa auttaa koiraa heti kun se tekee virheen tai ei osaa. Että pitäisi opettaa se selviämään itse vaikeista tilanteista. Todellakin. Tiedän. Yritän muistaa tämän!
Tunnarissa mielentila on liian kiihkeä, vaikka yleensä Bambi tuokin oman. Jos ja kun se joskus tuo väärän ja sanon sille hiemankaan liian painostavasti, että ohhoh kun toit väärän - se ensi kerralla ei uskalla heti tuoda omaa minulle asti vaan puolitiessä iskee epävarmuus. Siksi minun pitää muistaa, että jos se tuo väärän, en sano mitään. Tai sanoin vain neurtaalisti että ei ollut ja lähetän uudelleen.
Ylipäätään ongelmia on mielentilassa. Palkan odotus on aivan valtava ja Bambi on alkanut piippailla ja hakkua, kun se komentaa ja odottaa palkkaa. Tästähän voin syyttää vain itseäni. En ole koskaan opettanut sitä olemaan rauhallinen, koska olen halunnut nostaa virettä ja saada vauhtia. Tähän on pakko alkaa kiinnittää huomiota - tehdä palkattomia treenejä (vahvistaa sosiaalista palkkaa) ja opettaa kärsivällisyyttä.
Välillä eteentulot olivat hienoja, mutta nyt kun en ole treenannut niitä niin palasimme vanhaan ongelmaan - törmäykseen. Lisäksi eteentulot ovat nyt yhtäkkiä hieman vinoja. Tämä takaisin treenilistalle. Jäävissä on hiomista sekä pysymisessä, että myös asentojen nopeudessa ja tekniikassa. Sen sijaan ne ovat olleet melkeinpä 95% varmasti oikeita asentoja. WAU! Kuka olisi uskonut, vielä vuosi sitten?! En minä aikanaan!
Ruutu ja kaukot sen sijaan ovat menneet hyvin. Samoin kierto. Ja hyppynouto, sekä kiertonoudon loppuosa. Jaa kas - onhan täällä paljon hyvääkin!
Peruuttamista aloin opettaa uudelleen ja se on kivalla mallilla (niinkuin kaikki, kun ne ovat alkutekijöissään!) Eteenmenoja teen lapulle. Siinä on vielä paljon treenattavaa. Varmasti koko loppuiän...
Paukut tehtiin taas 4pvän päästä edellisestä keskiviikkoaamuna, sekä jälleen lauantaina jolloin väliä tuli 3pv. Ensimmäinen meni ihan superhyvin, Bambi tuli mukaani ja antoi heti kuonokosketuksen kepin tullessa saataville. Tällä kertaa se ei reagoinut ollenkaan. Matkaa oli nyt ehkä 80m.
Jälkimmäinen paukku eilen oli taas sellainen, että Bambi lähti mukaani iloisesti, mutta sitten kun pysähdyin ja otin Veeraan puhelinyhteyden, se meni metsän puolelle istumaan. Otin pari askelta eteenpäin ja se tuli luokseni ja teki taas kuonokosketuksen kun sai mahdollisuuden.
Mietin tuota, miten jännä ilmiö, että se ennen kuin tilanne alkaa, kuitenkin selvästi miettii ja aristelee. Ikäänkuin valmistautuisi tulevaan. Ja siitä huolimatta kuitenkin se valitsee "painaa nappia". Sehän se on tärkeintä. Tai siis se, että koira saa epämiellyttävään asiaan valinnan mahdollisuuden.
Bambi on myös tehnyt pari peltojälkeä, ekat tälle kesälle (Tai nythän on jo kohta talvi). Niiden jälkeen metsässä nousi kaikki kepitkin todella varmasti. Ainakin viimeksi :) Metsäpuuhat on kyllä niin kivoja. Ne on niin rentoja. Mikään ei ole mukavampaa kuin koiran liinassa roikkuminen, kun sen antaa vain viedä ja kepit nousee. Se on ihan huikea tunne se. Toivottavasti joskus päästäisiin vielä kisaamaan jäljellä. Jos ei niin ei se mitään. Bambi on silti opettanut minulle ihan hirmuisten paljon siitäkin lajista.
Treenattavien asioiden lista on todella pitkä. Mistä aloittaisin? Vaikkapa luoksetulosta. Pysähtymiset ovat Bambille vaikeita, koska se tykkäisi olla minun lähellä. Olen päättänyt käyttää käsimerkkiä stopissa, mutta edelleen treeneissä on pakko käyttää usein kaksoiskäskyä, varsinkin jos matka on yhtään kauempana. Minusta lähellä stopit ja maahanmenot toimii kyllä haluamallani tekniikalla.
Myös maahanmeno kaukana on vaikeaa. Bambi mielellään tulisi vielä pari metriä, ennenkuin menisi maahan. Eli esim. kiertonoudossa se juuri ja juuri ehtisi jarruttaa kapuoloiden kohdalle. Pahimmillaan tulisi yli. Tietysti positiivistä, että se sentään menee maahan!
Pirjo keksi meille sellaisen treenin, jossa voin vahvistaa minusta kaukana tapahtuvia asioita. Samalla treenataan eteenmenon siirtymisiä. Siinä Bambi siirtyy pallilta toiselle Siirry-käskyllä. Laitan siis samaan linjaan kolme pallia ja jätän Bambin yhden päälle, siirryn toisen kohdalle ja pyydän siirtymän omalle kohdalleni olevalle pallille vaakasuunnassa. Tämä on älyttömän hyvä treeni, koska tässä on paljon odottelua (kärsivällisyyttä), minusta kaukana työskentelyä (vahvistaa omaa ongelmanratkaisua ilman että olen auttamassa) ja lisäksi tulee eteenmenon siirtymiset.
Pirjo muistutti minua jälleen myös siitä, että en saa auttaa koiraa heti kun se tekee virheen tai ei osaa. Että pitäisi opettaa se selviämään itse vaikeista tilanteista. Todellakin. Tiedän. Yritän muistaa tämän!
Tunnarissa mielentila on liian kiihkeä, vaikka yleensä Bambi tuokin oman. Jos ja kun se joskus tuo väärän ja sanon sille hiemankaan liian painostavasti, että ohhoh kun toit väärän - se ensi kerralla ei uskalla heti tuoda omaa minulle asti vaan puolitiessä iskee epävarmuus. Siksi minun pitää muistaa, että jos se tuo väärän, en sano mitään. Tai sanoin vain neurtaalisti että ei ollut ja lähetän uudelleen.
Ylipäätään ongelmia on mielentilassa. Palkan odotus on aivan valtava ja Bambi on alkanut piippailla ja hakkua, kun se komentaa ja odottaa palkkaa. Tästähän voin syyttää vain itseäni. En ole koskaan opettanut sitä olemaan rauhallinen, koska olen halunnut nostaa virettä ja saada vauhtia. Tähän on pakko alkaa kiinnittää huomiota - tehdä palkattomia treenejä (vahvistaa sosiaalista palkkaa) ja opettaa kärsivällisyyttä.
Välillä eteentulot olivat hienoja, mutta nyt kun en ole treenannut niitä niin palasimme vanhaan ongelmaan - törmäykseen. Lisäksi eteentulot ovat nyt yhtäkkiä hieman vinoja. Tämä takaisin treenilistalle. Jäävissä on hiomista sekä pysymisessä, että myös asentojen nopeudessa ja tekniikassa. Sen sijaan ne ovat olleet melkeinpä 95% varmasti oikeita asentoja. WAU! Kuka olisi uskonut, vielä vuosi sitten?! En minä aikanaan!
Ruutu ja kaukot sen sijaan ovat menneet hyvin. Samoin kierto. Ja hyppynouto, sekä kiertonoudon loppuosa. Jaa kas - onhan täällä paljon hyvääkin!
Peruuttamista aloin opettaa uudelleen ja se on kivalla mallilla (niinkuin kaikki, kun ne ovat alkutekijöissään!) Eteenmenoja teen lapulle. Siinä on vielä paljon treenattavaa. Varmasti koko loppuiän...
Paukut tehtiin taas 4pvän päästä edellisestä keskiviikkoaamuna, sekä jälleen lauantaina jolloin väliä tuli 3pv. Ensimmäinen meni ihan superhyvin, Bambi tuli mukaani ja antoi heti kuonokosketuksen kepin tullessa saataville. Tällä kertaa se ei reagoinut ollenkaan. Matkaa oli nyt ehkä 80m.
Jälkimmäinen paukku eilen oli taas sellainen, että Bambi lähti mukaani iloisesti, mutta sitten kun pysähdyin ja otin Veeraan puhelinyhteyden, se meni metsän puolelle istumaan. Otin pari askelta eteenpäin ja se tuli luokseni ja teki taas kuonokosketuksen kun sai mahdollisuuden.
Mietin tuota, miten jännä ilmiö, että se ennen kuin tilanne alkaa, kuitenkin selvästi miettii ja aristelee. Ikäänkuin valmistautuisi tulevaan. Ja siitä huolimatta kuitenkin se valitsee "painaa nappia". Sehän se on tärkeintä. Tai siis se, että koira saa epämiellyttävään asiaan valinnan mahdollisuuden.
Bambi on myös tehnyt pari peltojälkeä, ekat tälle kesälle (Tai nythän on jo kohta talvi). Niiden jälkeen metsässä nousi kaikki kepitkin todella varmasti. Ainakin viimeksi :) Metsäpuuhat on kyllä niin kivoja. Ne on niin rentoja. Mikään ei ole mukavampaa kuin koiran liinassa roikkuminen, kun sen antaa vain viedä ja kepit nousee. Se on ihan huikea tunne se. Toivottavasti joskus päästäisiin vielä kisaamaan jäljellä. Jos ei niin ei se mitään. Bambi on silti opettanut minulle ihan hirmuisten paljon siitäkin lajista.
Kommentit
Lähetä kommentti